Hirveetä vauhtia aika kuluu, ei meinaa perässä pysyä! Ikää on tänään tasan 4 viikkoa, eli "reilusti" yli puolessa välissä ovat pipanat mamman helmoissa vietettävää aikaa. Meillä leikitään, painitaan, rallitellaan, ja nyt syödään jo kiinteää ruokaakin. Jauhelihalla aloiteltiin ja tänään iltapalaksi maisteltiin ensimmäistä kertaa miltä isojen koirien ruoka maistuu kupista mutustettuna. Sivistyneet pöytätavat ankanpoikasilla ainakin vielä on, vai yksi tassu piti avustaa kupin reunan oikealle puolelle. Zia imettää kuitenkin vielä, ja varmaan useamman päivän ja pidempäänkin on maitobaari pääasiallinen ravinnonlähde. Energiaa kuitenkin tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän jotta jaksaa touhuta, temmeltä ja kasvaa.

Iltarallit ovat menossa tälläkin hetkellä. Liinu ja Tiinu ovat tomerasti selättäneet mammakoiran, Tupu ja Lupu leikkivät kellistetyn Zian päällä vuorikiipeilijää. Hupu meinasi jo tiltata, mutta sinnittelee vielä kohti actionia. Putki on myös suosittu, siellä nukutaan, painitaan, ja luonnollisesti siitä juostaan läpi uudestaan ja uudestaan. Aika tasaista on porukka leikkimisen ja touhuamisen suhteen, samat kuviot suunnilleen kaikilla. Tiinu on edelleen ihan pimee, ja pitää kovaa ääntä itsestään. Ehkä sen takia vetää niin paljon huomiota itseensä. Pentujen välisissä paineissa ei eroa kuitenkaan niin huomaa. Liinu maistelee kaikkea ja häntä heiluu melko lailla koko ajan. Valkoinen hännänpää vaan vilisee silmissä :) Tällä hetkellä yrittää kyllä osoittaa että myös hänestä irtoaa ääntä tarvittaessa, mamman kellistys part 2 menossa. Pojista ei tässä vaiheessa jollain lailla saa ehkä yhtä paljon irti. Ovat vähän hiljaisempia kuin tytöt, paitsi Hupu tunkiessaan koloihin kiljumaan. Meno on kaikilla aika samanlaista. Touhuavat paljon mutta eivät vielä ainakaan tee itsestään yhtä suurta numeroa kuin tytöt.

Yksin ollessaan pennut ovat suljettuina aitaukseen, mutta muuten on aitaus avoinna. Pääosin viettävät silti aikaa tutuilla hoodeilla, mutta jonkin verran ovat jo käyneet tutustumassa Suureen Maailmaan. Toistaiseksi olohuone on kuitenkin riittänyt, ja väsyn iskiessä suuntaavaat aika reippaasti omaan tuttuun pentumaailmaan. Aida majailee yleensä makuuhuoneessa joten mummu ei ole vielä herättänyt suurta huomiota. Dia sen sijaan pötköttelee usein sohvapöydän alla reilun metrin päässä kulkureitistä, ja onkin saanut muutaman pienen serkun itseään ihmettelemään. Kovin suurta innostusta eivät pennut ole vielä herättäneet ;) Makoilee selvästi epäluuloisena niin kauan kun tuttavuuden tekeminen rajoittuu nuuskutteluun ja kiertelyyn. Kun pipanat heittäytyvät tuttavallisemmiksi, siirtyy Simppa yleensä sohvalle turvaan itsekseen tuhahdellen. Saas nähdä mihin suuntaan suhtautuminen muuttuu kun pennut saavat ikää ja ryhtyvät riiviöimään tosissaan. Yleensä Dialle ei tuota mitään ongelmia heittäytyä pennun tasolle kun sopivan henkistä seuraa löytyy, näin veikkaan että käy tälläkin kertaa. Menakin ilmaisi tänään mielenkiintonsa pentuja kohtaan, joten sieltäkin löytyy varmaan extraleikittäjä.

Tätä kirjoittaessa pentuaitaus hiljeni, ja vähitellen talon muutkin osat - me mennään unille ny :)