Tupu on kaksonen numero yksi. Aaarght, tänään sorruin jopa katselemaan värillisiä pentuepantoja... Vaan eipä sillä vielä ole niin merkitystä, kun ei noissa tässä vaiheessa ole niin eroa touhujen sen kummemmin kuin rakenteenkaan suhteen. Sitten kun on, ne kyllä jo varmsti erottaa pikaisemmallakin vilkaisulla. Molemmat menee ja touhottaa, painivat ja leikkivät. Rakenteeltaan hippasen kevyempiä kuin veljensä, mutta selvästi pyöreämpiä kuin sisko-silakka. Päät on vähän erinäköiset. Tämä on se jolla on söpö (=tytön) pää ;)

Hupu on äijä, ainakin luulee olevansa. Oikeesti se on iso nallekarhu, niinkuin muutkin jotka kuvittelevat olevansa isojakin miehiä ;) Joko Hupun koordinaatio tai perusluonne tekee sen että ukkeli on kumollaan tuon tuosta. Mutta ei sitä haittaa, ei se hätkähdä oikein mistään. Sitten kun se jotain haluaa, se sen myös toteuttaa mutta ei turhia hötkyile. Vielä ainakaan.

Liinu on äänenkäytöltään tässä vaiheessa siskoaan huomattavasti hijaisempi. Tai ainakin äänenkäyttö on hillitympää. Hiljaisuuden ei kannata antaa hämätä, pikkulikka kävelee veljien yli mennentullen sen kummemmin mielipiteitä kyselemättä. Liinu on meidän silakka. Selvästi porukan kapoisin kaveri. Molemmat tytöt ovat hippasen pidempiä kuin pojat, ja häntien läsnäolo tietysti lisää vaikutelmaa.

Tiinu on ihan pimee. Kuten aiemmin kerroin, protestoi kovaan ääneen ihan vaan sitä että on tylsää. Nyt on ääniskaalaan lisätty "murina", vaikka enemmän se kai kuulostaa oravalta. Tai Bono-ukilta ;) Rallittaa ympäri aitausta häntä pystyssä ja saa omia hepuleita. Rakenteeltaan Tiinu on selvästi siskoaan isompi, vaikkei korkeuseroa kovasti olekaan. Yleisesti ottaen vaan jytkympi, mutta onko se ihmekään kun katsoo mihin vertaa?

Lupu on sitten se toinen kaksosista. Melkein kaiken voi lukea Tupun kohdasta. Pää ei voi olla söpö kun se on pojan pää, joten se on komea. Vaikka on se kyllä aika söpö sekin jos totta puhutaan ;)