Viikonloppuna ipanat pipanat pääsivät hyvään alkuun sisäsiisteystreenissä, kun ulkoilla sai suurinpiirtein niin paljon kun mieli teki. Ulkoilua on jatkettu kotonakin, ja vain muutama vahinko on tullut kotona. Tähän toki tulee varmasti muutos työpäivinä... Hyvin pentuset malttavat odottaa pienen hetkisen herättyään, ja heti kun pääsevät ulos tekevät molemmat asiat. Haastetta tuo toki se, että yksin on kovin haastavaa kantaa ulos viittä karvapalloa - aika joka kuuluu ekan porukan ulkoiluun on liian pitkä odotella hereillä omaa vuoroa. Onneksi innokkaita apureita on löytynyt kyläilijöistä, ja asiaa helpottaa se että sisään siirtyminen hoituu ihan omin voimin. Rappukäytävässä kuljetaan reippaasti, eikä etuoven ritiläkään ole aiheuttanut ihmetystä. Omalla porukalla kotona ollessa heräilykin tapahtuu vähemmän synkronoidusti, joten silloin voi napsia joukosta haukottelevat kainaloon ja jättää tuhisevat jatkamaan unia. Viitisen kertaa päivässä on ulkoiltu pikavisiittiä pidempiä aikoja, muuten on lähinnä käväisty oven ulkopuolella.

Ulkoiluun liittyy paljon muutakin kuin asioiden hoitamista. Rapisevat lehdet on ihan ylihauskoja, ja hampaita on mukava kokeilla uusiin asioihin. Myös kepit ovat olleet pop, ja niitä kannetaan ympäriinsä kun sopivasti osuvat kohdalle. Itsenäisyyttä ja halua tutkia maailmaa löytyy koko ajan enmmän, joten voipi olla että ensi viikolla ei yksin uskalla ulkoilla autojen lähellä ilman apuvälineitä. Apuvälineeksi sopii todistetusti mm. paimenkoira. Sarppa-Liisa kuljetti eilen reippaasti laumaa vähän vähemmän perinteisellä tyylillä. Jostain syystä ipanat, etenkin Liinu, liimautuivat Saran imuun ja seurasivat uutta idoliaan lähes hartauden vallassa. Olisiko asiaan vaikuttanut se että tultiin suoraan paimentamasta, joten eksoottisempi lampaiden tuoksu saattoi tuntua mielenkiintoiselta pieneen kirsuun? Sara oli oikein reipas ja kärsivällinen hoitotäti, toivottavasti saadaan kylään toistekin!