Äitikoira läks. Snif. Niin on kovin tottunut Zian touhotukseen tässä pikkasen takakireässä laumassa että jäi kyllä iso tyhjä kolo muuten niin täyteen kotiin. Iloisin mielin tyttö tietysti matkaan lähti, mutta silti on kovasti haikeaa. Vaan vielä kovempi ikävä on varmasti ollut vallalla Zian oikeassa kodissa, joten mieltä lämmittää että saavat nyt rakkaan lipsuttelijansa takaisin ilokseen. Jälleennäkemistä odotellen!

Pikku-Ziat viipyvät vielä muutaman päivän, pitämässä huolta siitä ettei aika käy pitkäksi. Vaan sitten on taas lauman aika kutistua. Vaikka ne hiriväisiä, kiljuaisia ja haisuleita onkin, niin pieni pistos tuntuu kun miettii että ne ihan oikeasti sitten lähtevät loppujen lopuksi. Onneksi ihaniin koteihin :)