Nyt ne on jo 7 viikkoa, ja on aika räpytellä matkaan. Vielä viralliset viikkoposeeraukset neljästä tirpasta. Aika tasaista porukkaa edelleen :)

Tupu 3300 g

Liinu 2950 g

Tiinu 3200 g

Lupu 3300 g

Äitikoira läks. Snif. Niin on kovin tottunut Zian touhotukseen tässä pikkasen takakireässä laumassa että jäi kyllä iso tyhjä kolo muuten niin täyteen kotiin. Iloisin mielin tyttö tietysti matkaan lähti, mutta silti on kovasti haikeaa. Vaan vielä kovempi ikävä on varmasti ollut vallalla Zian oikeassa kodissa, joten mieltä lämmittää että saavat nyt rakkaan lipsuttelijansa takaisin ilokseen. Jälleennäkemistä odotellen!

Pikku-Ziat viipyvät vielä muutaman päivän, pitämässä huolta siitä ettei aika käy pitkäksi. Vaan sitten on taas lauman aika kutistua. Vaikka ne hiriväisiä, kiljuaisia ja haisuleita onkin, niin pieni pistos tuntuu kun miettii että ne ihan oikeasti sitten lähtevät loppujen lopuksi. Onneksi ihaniin koteihin :)

Viisviikkoissynttärin kunniaksi ankanpoikaset pääsivät studioon ja puntariin.
Kuvien copyright Make Lönnberg.

Ihanaiset kiltit viattomat :)

Tupu 2540 g

Hupu 2590 g

Liinu 2430 g

Tiinu 2565 g

Lupu 2505 g

Ihanat kamalat rakkaat riiviöt :)

Viikonloppuna ipanat pipanat pääsivät hyvään alkuun sisäsiisteystreenissä, kun ulkoilla sai suurinpiirtein niin paljon kun mieli teki. Ulkoilua on jatkettu kotonakin, ja vain muutama vahinko on tullut kotona. Tähän toki tulee varmasti muutos työpäivinä... Hyvin pentuset malttavat odottaa pienen hetkisen herättyään, ja heti kun pääsevät ulos tekevät molemmat asiat. Haastetta tuo toki se, että yksin on kovin haastavaa kantaa ulos viittä karvapalloa - aika joka kuuluu ekan porukan ulkoiluun on liian pitkä odotella hereillä omaa vuoroa. Onneksi innokkaita apureita on löytynyt kyläilijöistä, ja asiaa helpottaa se että sisään siirtyminen hoituu ihan omin voimin. Rappukäytävässä kuljetaan reippaasti, eikä etuoven ritiläkään ole aiheuttanut ihmetystä. Omalla porukalla kotona ollessa heräilykin tapahtuu vähemmän synkronoidusti, joten silloin voi napsia joukosta haukottelevat kainaloon ja jättää tuhisevat jatkamaan unia. Viitisen kertaa päivässä on ulkoiltu pikavisiittiä pidempiä aikoja, muuten on lähinnä käväisty oven ulkopuolella.

Ulkoiluun liittyy paljon muutakin kuin asioiden hoitamista. Rapisevat lehdet on ihan ylihauskoja, ja hampaita on mukava kokeilla uusiin asioihin. Myös kepit ovat olleet pop, ja niitä kannetaan ympäriinsä kun sopivasti osuvat kohdalle. Itsenäisyyttä ja halua tutkia maailmaa löytyy koko ajan enmmän, joten voipi olla että ensi viikolla ei yksin uskalla ulkoilla autojen lähellä ilman apuvälineitä. Apuvälineeksi sopii todistetusti mm. paimenkoira. Sarppa-Liisa kuljetti eilen reippaasti laumaa vähän vähemmän perinteisellä tyylillä. Jostain syystä ipanat, etenkin Liinu, liimautuivat Saran imuun ja seurasivat uutta idoliaan lähes hartauden vallassa. Olisiko asiaan vaikuttanut se että tultiin suoraan paimentamasta, joten eksoottisempi lampaiden tuoksu saattoi tuntua mielenkiintoiselta pieneen kirsuun? Sara oli oikein reipas ja kärsivällinen hoitotäti, toivottavasti saadaan kylään toistekin!

Viikonloppuna lähdettiin maailmalle, tarkemmin sanottuna Nurmijärvelle kyläilemään. Pakkauduimme autoon pentusten, Zian, Esson, Aidan ja Dian kanssa ja suuntasimme kohti Uusia Kokemuksia. Niitä riitti, ja tosi reippaasti pentuset ottivat vastan kaiken mitä tarjoiltiin. Ensimmäinen automatkakin kului sikeitä vedellessä, kun huomaavaisesti oli vieraita käynyt väsytystehtävissä koko päivän. Että pahoittelut vaan teille jotka saitte ihailla nukkuvia pentuja, mutta helpotti oikeinkin kovasti allekirjoittaneen elämää!

Saapuminen perille meni vähän niinkuin tosta noin vaan. Pari pentua kainaloon ja ovikelloa soittamaan, ja sinne ne humpsahti uuteen paikkaan hännät tötteröllä jahtaamaan asukkeja. Loput meni samalla mallilla kunhan ne saatiin autosta noudettua. Yleisen sirkuksen minimoimiseksi aikuiset jäivät vielä odottelemaan tilanteen rauhoittumista ;) Salamavalot välkkyivät ja meno oli melkoista. Valitettavasti omaan kameraan ei vielä tässä vaiheessa mitään ehtinyt tarttua, mutta Makelta löytyy muutamia hauskoja napsuja viidestä lelukoirasta terrorisoimassa muksuja. Ekalle illalle mahtui myös paljon ulkoilua sekä yhdessä että yksin, vauhtia riitti pitkin pihaa kirmaillessa. Taisipa jokunen ehtiä "ihmettelemään" trampoliiniakin.

Kuvat 1 ja 2: Iltarallittelua

 

Sunnuntaina aamua vietettiin ulkoilun yleisen puuhailun merkeissä, kunnes oli aika lähteä kisoihin ja jättää pienokaiset ja äippä Lauran ja kumppaneiden hyvään hoitoon. Kisapäivään mahtui hienojen ratojen (mm. Aida-mummun tuplanolla sijoilla 2 ja 4, ja Natso-tädin agiserti) lisäksi kisakentille pääsyä odottavien paperiasioiden hoitamista. Vihdoin saatiin aikaiseksi Romeo-isän ja Esso-serkun (?) kisakirjojen vahvistaminen, ja lähiviikkoina molemmat pojat pääsevät starttaamaan mediykkösissä. Nyt sitten vaan peukut pystyyn ja tuloksia odottelemaan!

Kuvat 3 ja 4: Aamutouhuja

Tällä välin toisaalla.. Pentuset olivat päässeet Zian, Nessan ja ihmisten kanssa metsälenkille, joka oli sujunut vauhdikkaasti poukkoillen. Tytöt joukon johdossa, mitenpä muutenkaan. Jokaisen itseään kunnioittavan vesikoiran arkeen kuuluu tietysti myös uiminen, ja siihen pääsivät ankanpoikaset tutustumaan lasten uima-altaassa. Kiitokset vaan Saralle ja Eetulle altaan lainasta ja uimaopetuksesta :) Tämän Ehkä Maailman Parhaan Pihan varustuksiin kuuluu myös mm. ihan isojen koirien putki (ei siis mikään nössöversio niinkuin kotona), joka oli pentujen mielestä myös aikas jees. Näitä touhuja ehdin minäkin seuraamaan, mutta valitettavasti omat kuvaajan kyvyt eivät riittäneet jotta olisin saanut taltutettua haastavan valaistusen ja ikuistettua tulevat putkihullut tositoimissa. Myös trampoliinitreeni jatkui, ja, ja, ja, mikähän vielä. Ainakin naapurin koiraa moikattiin, vuori nimeltä ruohonleikkuri valloitettiin ja suunilleen jokaiseen koloon käytiin tututumassa (huomaa kuvissa esiintyvien tutkimusmatkailijoiden hämähäkinseittikoristeet...) Ihan hurjan pitkään pennut jaksoivat rallitella ja puuhata! Illemmalla pienen levon jälkeen pennut pääsivät vielä poseeraamaan Ehkä Maailman Parhaiten Varustellun Talon ihan oikeaan valokuvausstudioon. Miellyttävän rauhallista väkeä oli vielä siinäkin vaiheessa, ja ihania kuvia saatiin pipanoista.

Kuvat 5 ja 6: Veteen ois päästävä,vaikka väkisin

Kuva 7: Putkihullun päiväkirja, part 1

Kuva 8: Tutkimusmatkailijan 2on 2off

Viikonloppu venähti vielä vähän suunniteltua pidemmäksi kun  myrsky iski juuri kotimatkalle lähtiessä. Eipä onneksi ole äitikoira moksiskaan ja samaa maata ovat pennut. Ensimmäiset jyrähdykset aiheuttivat kummastusta, mutta leikit ja touhut jatkuivat samantien. Sai taivas jyristellä ihan rauhassa kun pipanaiset imuroivat nameja pihasta. Hienot pienet :)

Ainoa joka mietitytti suunnilleen täydellisessä viikonlopussa oli se, että miten mahtavat pennelit sopeutua kaiken tämän jälkeen takaisin kerrostaloelämään ;) Vielä kerran miljoona kiitosta Lauralle, Makelle, Saralle, Eetulle ja Nesmulle!